Petri Suuronen Määrätietoisen ja rakentavan yhteistyön puolesta.

Puoluetuki lamauttaa politiikkaa

Rahalliselta arvoltaan puoluetuki ei ole valtion talouden kannalta merkityksellinen. Sen hyvä tarkoitus on kuitenkin muuttanut Suomen poliittisen kentän demokratian irvikuvaksi, jonka tehottomuus ja passiivisuus ylittää suoran rahallisen kustannuksen monin verroin.

 

Suomessa puoluetukea maksetaan eduskuntapuolueille niiden edustajapaikkojen mukaan suhteutettuna. Lisäksi tukea saavat eduskunnan ulkopuoliset puolueet, joiden kannatus on edellisissä eduskuntavaaleissa ollut vähintään kahden prosentin tasolla. Viime vuonna tukea jaettiin noin 29,6 miljoonaa euroa, josta valtaosan kahmaisivat Keskusta, Perussuomalaiset, Kokoomus ja SDP. Muille puolueille jäi noin 6,2 miljoonaa.

Tuen jakautumisesta on helppo nähdä, että puoluetuki on olemassa olevia valtarakenteita ylläpitävä järjestelmä. Sama järjestelmä, joka estää uusia puolueita nousemasta eduskuntaan ja eduskunnan pienpuolueita kasvamasta suuriksi, tukee suurten puolueiden aseman säilyttämistä. Mekanismin todistaa aiemmin kärkkäästi leikkauksia puoluetukiin vaatinut Perussuomalaiset, joka kuitenkin käänsi kelkkansa noustuaan merkittäväksi tuen saajaksi.

Koska puoluetuki estää politiikan ja yleisesti ottaen yhteiskunnallisen ajattelun uudistumista, on se johtanut nykytilanteeseen, jossa neljän suurimman puolueen – siis merkittävimpien tuensaajien – edut ovat yhteneviä. Kaikkien niiden eduista suurin on säilyttää oma asemansa. Tämän vuoksi puolueiden väliset erot ovat lähinnä nyansseja, eikä mitään oikeasti vaikeita ratkaisuja uskalleta tehdä, olivat ne kuinka tarpeellisia tahansa. On turvallisempaa keskittyä turvalliseen puuhasteluun kuin riskeerata omaa asemaansa.

Samalla kuitenkin on luovuttu yhdestä demokratian perusperiaatteesta, eli siitä, että parhaat yhteiskunnan kehittymistä tukevat ajatukset voivat nousta poliittiseen keskusteluun. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista, koska yhteiskunnan, siis veronmaksajien varoilla tuetaan poliittista keskustelua ja toimintaa halvauttavaa järjestelmää. Tilanne on täysin absurdi, kansalaiset maksavat järjestelmästä, joka toimii heidän etujensa vastaisesti. 

Kun puoluetukijärjestelmä 1960-luvulla perustettiin, oli tavoitteena varmasti luoda vakautta poliittiseen kenttään. Siinä ollaan onnistuttu varmasti yli odotusten. Tukien myötä vakaus on niin suurta, että tahtoa uudistuksiin ei ole, vaan tärkeintä on varmistaa tuen saaminen myös seuraavalla vaalikaudella.

Toisaalta syntymään ei saa päästää myöskään järjestelmää, jossa puolueet ovat niiden toimintaa rahoittavien tahojen talutusnuorassa. Tässä voisi auttaa rahoituksen nykyisen kaltaisen avoimuuden lisäksi samalta tukijalta vuoden aikana saaduille lahjoituksille asetettava katto.

***

Olen eduskuntavaaleissa Liberaalipuolueen sitoutumaton ehdokas Uudellamaalla. Äänestysnumeroni on 242.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset