Petri Suuronen Määrätietoisen ja rakentavan yhteistyön puolesta.

Miksi Suomessa kiristää?

Tänään on kulunut tasan neljä vuotta siitä, kun muutin Tampereelta Tallinnaan. Vaikka muutolla oli muitakin syitä, oli yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan jatkuvasti kireä tunnelma. Mielestäni pohjimmainen syy tähän on pitkään jatkunut ahdistusta lisäävä politiikka.


Suomen alamäki alkoi vuoden 2008 globaalista taantumasta. Bruttokansantuote romahti ja hyvin käynnistynyt valtionvelan pienentäminen katkesi. Suhdanteiden parantumisesta huolimatta Suomessa ei ole onnistuttu nostamaan valtiontaloutta ylijäämäiseksi ja valtionvelka on kohonnut ennätyslukemiin.

10 vuotta jatkuneella leikkaus- ja kiristyspolitiikalla on saatu paitsi tapettua taloutta, myös suomalaisten uskoa päättäjiin ja tulevaisuuteen. On vaikeaa olla luottavainen, jos tuntuu siltä, että lähes kaikkien muutosten vaikutus on joko pienempi rahamäärä lompakossa tai kalliimmat tuotteet. Tai sekä että. Ei ihmekään, että tunnelma kiristyy.

 

Tämän noidankehän katkaisu onnistuu antamalla kansalle ja yrityksille lisää rahaa, eli suomeksi molempien verotusta alentamalla. Ja nyt puhutaan merkittävistä summista, ei miljoonista vaan miljardeista.

Vaikka Hakaniemestä monesti muuta väitetään, menee duunareilla hyvin, kun firmoilla menee hyvin. Ja jos firmoilla menee hyvin, palkkaavat ne lisää työntekijöitä, jotta niillä menisi entistä paremmin, joten myös duunareilla menee entistä paremmin. Tämän mukanaan tuoman työttömyyden vähenemisen vaikutus kansantaloudelle on kaksinkertainen voitto, kun yhteiskunnan varassa elävä saadaan työllistettyä ja maksamaan puolestaan valtiolle veroja. Jos yhteisöverotus on riittävän matalaa, syntyy paitsi uusia yrityksiä, jonka lisäksi maahan saadaan enemmän kansainvälisiä yrityksiä työllistämään ja kasvattamaan verotuloja.

Ansiotulojen verottamista keventämällä kuluttajat puolestaan saavat käyttöönsä enemmän rahaa. Tämä puolestaan näkyy yksityisen kulutuksen kasvuna, mikä puolestaan virkistää taloutta entisestään. Näin saataisiin palautettua kuluttajien ja yritysten luottamus ja saataisiin muutettua negatiivinen noidankehä positiiviseksi.

Mutta mistä rahat?

 

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että Suomessa säästetään, jotta julkista sektoria voitaisiin kasvattaa. Ja ei, en tarkoita julkisella sektorilla sairaanhoitajia, pelastustoimea, opettajia ynnä muita, joihin ”julkiset leikkaukset” yleensä tuppaavat kohdistumaan. Tarkoitan valtion ja kuntien palveluksessa olevia henkilöitä, joiden tehtävä liittyy byrokratian pyörittämiseen ja ylläpitämiseen. Julkinen sektori on kansaa varten, eikä päinvastoin.

Miksi julkisen sektorin kasvuun ei ole puututtu aiemmin?

Paisuttamalla hallintoa byrokraatti parantaa omaa asemaansa ja varmistaa määrärahansa. Ei korppi korpin silmää noki, kuuluu vanha viisaus – leikkaukset kohdistetaan mieluummin muualle kuin omiin resursseihin. Kaikkia ei-välttämättömiä hallintorakenteita tulee tarkastella erittäin kriittisesti, jotta voitaisiin määrittää hyödylliset, säilytettävät toiminnot ja lopettaa tarpeettomat tai jopa haitalliset.

Mutta entä työttömyys? Kannattaa huomioida, että yksityisen sektorin työtön kasvattaa valtion kustannuksia, mutta kortistossa oleva virkamies on valtiolle töissä olevaa edullisempi. Tämän vuoksi byrokraattien määrä tulee pitää minimissä.

Julkisen sektorin karsiminen auttaisi rahoittamaan verotuksen keventämistä, mutta kevennysten mukanaan tuoma talouden piristyminen ja työttömyyden väheneminen lopulta tie parempaan huomiseen. Palkansaajien tutkimuslaitoksen vuodelta 2016 olevan tutkimuksen mukaan laskettuna työllisten määrän kasvattaminen 50 tuhannella toisi valtiolle vajaan 2 miljardin euron vuotuiset säästöt. Tämän lisäksi veroale tultaisiin saamaan takaisin dynaamisina vaikutuksina, kun yleinen luottamus talouteen kasvaisi, työllisyys paranisi ja rahan kiertonopeus kiihtyisi.

Olisi vain uskallettava ottaa ensimmäinen askel.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mihin perustuu käsityksesi Suomen virkamiesten korkeasta määrästä ja sen määrän kasvamisesta? Viranhaltijoiden määrä on alentunut roimasti viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Sieltä saatavissa olevalta palkkakustannussäästöltä ei paljon enää ole odotettavissa, jos puhutaan verotuksen alentamisesta.

Suomen virhe on kuitenkin korkea ansiotuloverotus ja ennen kaikkea sen jyrkkä progressiivisuus. Ansiotuloverotusta tulisi lieventää ja progressiota loiventaa. Sillä tavalla säästettäisiin myös sosiaalisella puolella. Kun kokonaisverokantaa verrataan esimerkiksi Ruotsiin, niin pitää muistaa, että Ruotsissa on korkeampi ALV-prosentti, mikä generoi valtavasti lisää verotuloja. Suomessakin ALV on suurin yksittäinen rahasampo valtion budjettissa. Ansiotuloveron osuus valtion puolella on melko merkityksetön loppujen lopuksi.

Käyttäjän TeroLuostarinen kuva
Tero Luostarinen

Joskus kuulin väittämän että Suomessa on virkamiehiä saman verran kuin Saksassa ja Englannissa....

jos se pitää paikkansa, on meillä todella iso koneisto....ja tehoton kokoonsa nähden ? ja kallis ?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

World Atlas on tehnyt julkisen sektorin osalta seuraavan tilaston, ja aika korkealle Suomi kipuaa virkahenkilöiden määrässä vuonna 2015, tosin muiden Pohjoismaiden (excl. Islanti) jäljessä. Se, että julkisen sektorin keskipalkka on korkeampi kuin yksityisen sektorin, on ällistyttävintä Suomessa.

https://www.worldatlas.com/articles/the-best-count...

Kaikkitietävä Wikipedia:

https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_...

Käyttäjän liikenteesta kuva
Petri Suuronen

Esko Valtaoja kommentoi jossakin kommentissaan ympäristoasioita sanomalla suunnilleen seuraavasti:
"Se, että Suomessa ympäristöasiat on hoidettu hyvin, ei ole syy lopettaa panostusta niiden kehttimäiseen. eli vaikka Intiassa tuotetaan enemmän päästöjä on päästöjen pienentäminen myös Suomessa tärkeää."

Sama pätee virkamiehiin. Vaikka Suomessa olisi vähemmän liikaa virkamiehiä ja byrokratiaa kuin jossakin muualla, ei se tarkoita, etteikö niitä silti olisi liikaa.

Byrokratian lisääntymisen voi todeta kuka tahansa, joka toimii esimerkiksi lupa-asioiden kanssa. Toinen hyvä on yleinen lainsäädännön monimutkaistuminen. Molempiin olen päässyt ottamaan käsituntumaa moottoripyöräharrastuksen kautta, ensin MMAF:n riveissä "kopterilain" sekä Helsinki Bike Show'n järjestämisen merkeissä, sen jälkeen SMOTO:ssa.

Siitä vielä Pauli Vahteran vanha, mutta osuva kirjoitus aiheesta: https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/08/...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset