Petri Suuronen Määrätietoisen ja rakentavan yhteistyön puolesta.

Vastuu perusinfrastruktuurista kuuluu valtiolle

Muutaman viime hallituksen aikana päättäjien taholta toisteltu mantra on, että yksityistäminen lisää tehokkuutta. Tällä pyritään perustelemaan pyrkimystä paikata valtiontaloutta myymällä erinäisiä valtion hallinnoimia yrityksiä ja toimintoja. Monien seikkojen suhteen yksityinen kilpailu ehkä toimintaa tehostaakin, mutta tietyt, yhteiskunnan perustoimintoihin kuuluvat asiat tulee pitää valtion hallinnassa. Varsinkin, kun niiden myyminen harvoin on kansantalouden tai kansalaisten edun mukaista.

Surullisenkuuluisa on sähkönjakeluyhtiö Carunan tapaus, jossa sähkönjakeluun liittyvää infrastruktuuria myytiin institutionaalisille sijoittajille. Yhteiskunnan peruspalveluiden, joihin sähkönjakelu kuuluu, tarkoituksena on tuottaa kansalaisille palveluita joko yhteiskunnan (siis veronmaksajien) kokonaan maksamina tai kohtuullisella kustannuksella käyttäjille – joka tapauksessa ilman tuotto-odotusta.

Kun toiminta siirretään sijoittajille, on tuotto-odotus väistämätön seuraus. Jos suomalaisen, kohtuullisen hyvin toimivan yhteiskunnan peruspalvelu myydään tuottoa haluaville sijoittajille, on tuoton saamiseen kärjistäen kaksi tapaa: palveluiden heikentäminen tai hinnan korottaminen. Usein molemmat.

Tämän vuoksi esimerkiksi kaavailut valtion tieverkon yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä tulee unohtaa pysyvästi. Vaikka yhtiöittäminen sinänsä lisää toiminnan joustavuutta, on se ensimmäinen askel kohti yksityistämistä ja infrastruktuurin hallinnan on ehdottomasti säilyttävä valtiolla. On täyttä itsensä pettämistä uskotella itselleen, että esimerkiksi jo nyt rapistuvan tieverkon ylläpitoa voidaan tehostaa, jos vastuu sen kehittämisestä annetaan yksityisille sijoittajille.

Toinen suunnitelma, joka tulee kuopata, on pitkään kaavailtu raideliikenteen avaaminen kilpailulle. Iso-Britanniassa näin tehtiin 1990-luvun alkupuolella. Siellä pitkät alueelliset sopimukset takasivat, että kilpailu oli lähinnä näennäistä, eikä yhtiöillä ollut hintavalvontaa tai intressejä kalustoinvestointeihin. Palveluiden käyttäjälle yksityistäminen on näkynyt lipun hintojen nousuna ja palvelutason heikkenemisenä. Veronmaksajakaan ei kiitä: valtion tuki on liki tuplaantunut yksityistämistä edeltäneeseen aikaan.

Vaikka julkinen hallinta tuokin toimintoihin kankeutta, tuo se myös varmuutta. Kilpailun ja valtiojohtoisuuden välillä tulee löytää terve tasapaino, ja kaikki perusinfrastuktuuriin liittyvät asiat tulee pitää valtion omistuksessa. Valitettavasti Carunan ostaminen takaisin valtiolle lienee yhteiskunnan normaalissa tilassa mahdotonta, kuka nyt lypsävää lehmää myisi? Kukapa tosiaan.

Mitä sen sijaan voimme tehdä, on tulevien yksityistämisten estäminen.

Piditkö lukemastasi? Liity kannattajiin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Kun toiminta siirretään sijoittajille, on tuotto-odotus väistämätön seuraus. Jos suomalaisen, kohtuullisen hyvin toimivan yhteiskunnan peruspalvelu myydään tuottoa haluaville sijoittajille, on tuoton saamiseen kärjistäen kaksi tapaa: palveluiden heikentäminen tai hinnan korottaminen. Usein molemmat."

Totta. Yksi usein käytetty keino on se, että yksityistettyä palvelua aletaan tuottaa aiempaa pienemmällä työntekijämäärällä ja työttömyyden sekä työntekijöiden ylirasittumisen/loppuunpalamisen aiheuttamat kustannukset jäävät valtion kontolle. Mutta noita jälkimmäisiä kustannuksia ei oteta mukaan laskentaan silloin kun yksityistämistä kaavaillaan. Ylipäätään ei kysytä, mistä se yksityisen ottama voitto revitään ja jos voittoa on pakko repiä, niin eikö olisi parempi repiä se meidän kaikkien yhteiseen kassaan pitämällä palvelu julkisen sektorin toteuttamana?

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

"Carunan ostaminen takaisin valtiolle lienee yhteiskunnan normaalissa tilassa mahdotonta, kuka nyt lypsävää lehmää myisi?"

Oletko ihan varma? No ehkei "normaalissa", mutta tekemällä lehmästä lypsämätön, se päätyy äkkiä teuraaksi. Pitää vaan pyrkiä tekemään sähköverkosta irtautuminen mahdolliseksi mahdollisimman monelle. Ehdot ja säädökset on poliitikkojen päätettävissä. Tuleva tekniikka, uusiutuvat akustot ja aggregaatti, mahdollisuus jakaa tonttirajojen yli ja perustaa vaikka energiaosuuskuntia, siitä se lähtisi.
Pelkästään Carunan jakelualueilla tuota ei voisi ehkä juridisesti toteuttaa, mutta ehdot koko maahan, niin kyllä muutkin ovat kohta kiinnostuneet heikentyneestä Carunasta, koska se haittaisi niidenkin bisnestä.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Täysin samaa mieltä Petrin kanssa: perusinfra kuuluu valtiolle samoin kaikki merkittävät luonnovarat.

Valtion energiayhtiöiden pörssilistaus oli järkyttävä virhe, mutta tietysti täysin uusliberaalin ajattelumallin mukainen.

--

Perusinfraan kuuluu myös maksujärjestelmä ja käyttötilit, jotka pitäisi siirtää valtion (Suomen Pankin) hallintaan, kuten Talousdemokratia ehdottaa:

"
Sähköisessä käteisessä on monia etuja. Se mahdollistaa laillisen maksuvälineen hallussapitämisen sähköisessä muodossa (nykyisin käteinen vain fyysisessä muodossa). Kenenkään ei tarvitse rahoittaa pankin toimintaa vasten tahtoaan. Pankkien kyky luoda uutta rahaa heikkenee. Pankkien pelastuspaketeista ja talletussuojasta voidaan luopua. Maksujärjestelmä on vakaammalla pohjalla. Lisäksi tilisiirrot ja maksaminen nopeutuvat.
"
http://talousdemokratia.fi/sahkoinen-kateinen/

Toimituksen poiminnat